Elokuva kertoo Patista (Bradley Cooper), joka on juuri päässyt mielisairaalasta, hakattuaan vaimonsa rakastajan henkihieveriin. Pat yrittää selviytyä jakomielitautinsa kanssa vanhempiensa luona, ja hän odottelee vaimonsa paluuta. Kukaan ei uskalla kertoa hänelle, ettei vaimo enää palaa, koska Patille vaimo muuttuu pakkomielteeksi. Naapurissa asuva kaveri esittelee Patille Tiffanyn (Jennifer Lawrence). Tiffany on yhtä sekavassa tilassa kuin Patkin, mutta molemmat ymmärtävät toisiaan ihmeellisen hyvin.
Useiden tapaamisten jälkeen Pat ja Tiffany kietoutuvat yhteen kuin vasten tahtoaan, koska molemmat ovat läheistensä seurassa ulkopuolisia. He auttavat toisiaan selviytymään jokapäiväisessä elämässä, ja antavat toisilleen aina kaunistelemattoman totuuden. Erinäiset tahot yrittävät erottaa heitä, mutta aina he ajautuvat taas yhteen. He osallistuvat myös tanssikilpailuun, joka muodostuu molemmille tärkeäksi.
Elokuvassa nähtävät roolisuoritukset ovat hienoa katseltavaa. Mielisairaan rooli on aina hyvin haastava, koska siitä harvemmin on omakohtaista kokemusta, ja näytteleminen menee helposti yli. Silver Linings Playbookissa kaikki on uskottavaa, Käyttäytyminen sekä ihmissuhteet ovat aitoja, ja välillä unohdin katsovani elokuvaa. Filmissä tuodaan hienosti esille mielen kamppailu hulluuden ja "normaaliuden" välillä, ja herää kysymys, kenet oikeastaan voi leimata mielisairaaksi. Tunnelma ei kuitenkaan missään tapauksessa ole vain vakava ja draamallinen, vaan elokuvan aikana saa nauraa paljon. Hulluudesta tehdään tilannekomiikkaa ja mustaahuumoria suositaan. Molempien päähenkilöiden töksähtävä rehellisyys saa hymyilemään. Hienosti näyttelee Robert De Niro, joka on Patin ylineuroottinen isä. Isän ja pojan suhdetta kuvataan välillä niin sydäntäkoskevasti, että tulee tippa linssiin. Hauskan lisäyksen tuo elokuvaan myös Chris Tucker, joka on Patin mielisairaalakaveri, joka välillä karkaa mielisairaalasta tullakseen tervehtimään Patin perhettä.
Koko ajan toivoi, ettei elokuva loppuisi. Hahmoista olisi vain halunnut tietää lisää, koska näyttelijöiden kemiat toimivat täydellisesti. Silver Linings Playbook voi valtavirralle olla liian erikoinen ja räväkkä, mutta toivon ettei näin ole. Draama ja huumori olivat harmoniassa, ja elokuvasta jäi itselle ihana fiilis. Tällasia elokuvia lisää, jossa ei pelätä olla erilaisia ja massasta halutaan poiketa, mutta uskottavuus säilyy. Ehdottomasti *****
